Koirakoulu Kitin foorumi

Koirakoulu Kitin foorumi
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Onnistumisen ja epäonnistumisen tunteita koiran kasvatuksessa ja koulutuksessa

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Vieraili
Vierailija



ViestiAihe: Onnistumisen ja epäonnistumisen tunteita koiran kasvatuksessa ja koulutuksessa   Elokuu 8th 2009, 17:38

Ajattelin nyt avata tänne tällaisen otsikon, jotta tänne voi kirjoittaa sekä niitä ilon, että epäonnistumisen tunteita, jos koulutuksessa ja kasvatuksessa on onnistunut jossain tai jokin mättää. Saa olla juttua ihan laidasta laitaan, kunhan pääasia pysyy koiran kasvatuksessa ja koulutuksessa.

Meillähän siis on jääkausi jo pidettynä (Lucalla siis). Hihnakävely on nyt kummankin koiran (Jessen ja Lucan kohdalla) suhteellisen hyvin hallinnassa. Harvemmin joudun enää nyppäseen Lucankaan kohdalla hihnasta ja mun mielestä sen kontaktin otto on selkeesti parantunu. Luca ottaa joka kerta kontaktin kun sanon MENNÄÄN tai TÄNNE kun ollaan hihnalenkillä. Se seuraa tarkemmin nykyään lenkillä mua. Kuristuspantaa en enää käytä ollenkaan kummallakaan koiralla. Niin ja mitä rennompana mä ite kuljen niin sitä rennompana kulkee myös koirat. Jos mä jännityn niin sit kiristyy hihnakin, koska koirat alkaa vetämään, jos mä jännitän kättäni tms.

Ohituksissa on vielä treenaamista jonkin verran. Meillähän ei enää tehoo noissa tilanteissa kolinapurkki ollenkaan. Oon joutunu sitä jopa 5-6 kertaa paiskomaan yhden ohituksen aikana, jos mun koirat on huomannu toisen koiran ja ne ovat EI -käskystä kattoneet heti mua niin sit ne on kuitenki heti sen jälkeen alkaneet tuijottaan sitä toista koiraa ja vaikka oon purkittanu noissa tilanteissa niin purkista ei ole enää ollu tehoa. Nyt mä oon käyttäny Pet correctoria kiellon tehosteena, jos pelkkä kielto ei oo auttanu ja se toimii tosi hyvin. Laskee kyllä hännät nopeesti, kun sillä sumuttelee :).

Mitä sitten tuohon Lucan yksinoloon tulee niin sekin on sujunu suhteellisen hyvin. Vielä pari päivää sitten se hiukan yritti vikistä oven takana, mutta kun kielsin ja sumutin pet correctorilla niin kyllä hiljeni :). Mä oon siis tehny noita harjoituksia vielä suhteellisen pienissä erissä, eli jääny kuunteleen usein vaan oven taakse ja kieltäny ja sumuttanu heti, jos vinkumista on kuulunu ja se on auttanu. Enää siis meillä ei ole sitruunapantaa käytössä ja koko ajan olis tarkotus pidentää Lucan yksinoloaikoja. Hyvältä kuitenkin näyttää ainakin näillä näkymin tuolla rintamalla :). Ainiin, oltiin me Jessen kanssa noin 10 min ulkona tänään ja Luca oli hiljaa ilman sitruunapantaa tuolloinkin :).

Mä oon muitakin huomioita tehnyt nyt Lucan kohdalla. Tänään tuli lauma lapsia sitä silittelemään ja mä oikein yllätyin kuinka hienosti se osasi olla niiden kanssa :). Yhtään ei hyppiny :)! Aivan upeeta, jos tuo hyppiminenkin saadaan nyt kokonaan karsittua pois. Lucahan yritti tässä pari päivää sitten hypätä mua vasten, mutta kun sumutin tuolla pet correctorilla niin se jäi vaan yrittämisen tasolle.

Myös toisten koirien haukkumiseen ei enää meillä reagoida muutakuin satunnaisilla murahduksilla joskus ja nekin lopetetaan, kun kiellän. Täällä siis ollaan koko ajan menossa koirien ja etenki Lucan kanssa parempaan suuntaan :)!
Takaisin alkuun Siirry alas
Vierailija
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Onnistumisen ja epäonnistumisen tunteita koiran kasvatuksessa ja koulutuksessa   Elokuu 8th 2009, 19:00

mulla on tällähetkellä yksi epäonnistumisen tunne,tai kaksi..koira kyllä tottelee mutta se ei reagoi jos kehun sitä..häntä ei heilu, ei kato mua.
ainoastaan katsoo jos kiellän sitä, mutta ei aina silloinkaan..siis TODELLA turhauttavaa kehua koiraa ku se on niiku se ei välittäis siitä..ja en voi tietenkään sitä rankaista esim luoksetulon yhteydessä .
ja jos sanon "mennään" niin koira kyllä tulee mutta ei katso minua,
Se kirpaisee koska jokin aika sitten se myöskin otti kontaktin eli katsoi ja tuli mielellään, häntä viuhui jos kehuin sitä..en tiedä tämä on vaan pikkuhiljaa tapahtunut..
mutta siitä epäonnistumisen tunne..
onnistumisen tunne että kokoajan vähemmän ressaa kuitenkin jutut, ja alkaa enemän luottaa siihen että jos se nyt ei tottele, tai toimi, niin kyllä minä vielä jonain päivänä sen saan kuntoon ku kerran olen ennenki sen saanu. :o ja niin sanoi kirsikin mulle että tottakai sen saa ruotuun:)se lohduttaa että tietää sen olevan mahdollista:)
Takaisin alkuun Siirry alas
 
Onnistumisen ja epäonnistumisen tunteita koiran kasvatuksessa ja koulutuksessa
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Koirakoulu Kitin foorumi :: Koiran kasvatus/koulutus ja terveyspalsta :: Koiran kasvatus ja koulutus-
Siirry: