Koirakoulu Kitin foorumi

Koirakoulu Kitin foorumi
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisään  
Share | 
 

 Koiran hankkimista helpottavia asioita.

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
kitiska
Sekoboltsi
Sekoboltsi


Viestien lukumäärä: 17084
Join date: 08.02.2009
Ikä: 43
Paikkakunta: helsinki

ViestiAihe: Koiran hankkimista helpottavia asioita.   Ke Maalis 06, 2013 5:57 am

Kun koiran hankinta tulee ajankohtaiseksi, muista käydä nämä asiat läpi, ennen kuin teet mitään päätöksiä hankinnan suhteen.

Kunnon kasvattajat antavat neuvoja omasta rodustaan, he osaavat kertoa miten paljon juuri se rotu tarvitsee aktiviteettiä ja liikuntaa. Kasvattajiakin on nykyaikana joka lähtöön. Jos on kasvattaja, joka ei osaa muuta kuin kehua omaa rotuaan, älä ota siltä koiraa. Joka rodussa on omat negatiiviset puolensa joko terveyden tai luonteen suhteen. Hyvä kasvattaja kertoo kaiken ja enemmänkin kuin tarvitsisi tietää, hänelle raha ei ole se pääasia, vaan että koira löytää hyvän kodin, joten varaudu hyvän kasvattajan kyselytuntiin, he haluavat tietää millaiseen perheeseen koira tulee. Jos olet epävarma mikä pennuista olisi juuri sinun luonteelle sopiva yksilö, kysy kasvattajan mielipidettä tai ota joku ammattilainen tai kokenut koiranomistaja mukaan. Älä ota aina sitä ensimmäistä pentua joka tulee vastaan, äläkä myöskään säälistä sitä pentua joka on yksin nurkassa.

Roduissa on yksilöitä, eli ÄLÄ ikinä valitse rotua näin: Naapurillani on niin leppoisa ja kiltti dobermanni, haluan samanlaisen koiran. Tämä naapurin koira voi olla sen vuoksi "kiltti", että se on kasvatettu oikein ja rodulle tarjotaan rodunomaista aktiviteettia. Oma pentusi voikin olla täysin vastakohta. Katso myös koiran sukulinjoja, onko juuri tällä pentueella vanhemmat suojelukoiria vai onko ne pelkkiä näyttelykoiria. Älä ota koiraa suojelupentueesta, jos sinulla ei tosiaan kiinnosta koiran kanssa harrastaminen, näyttelylinjan koirat ovat usein "helpompia" tosin yksilöitä löytyy näissäkin.
Nämä asiat ovat omakohtaisia kokemuksia vuosien varrelta, ja muistakaa tosiaan, joka rodusta löytyy erilaisia yksilöitä.

Miten paljon sinulla on aikaa koiralle?
Jos haluat harrastuskoiran, onko sinulla mahdollisuus ja jaksatko lähteä töiden jälkeen tai viikonloppuisin koiraharrastusten pariin? Miten pitkät ovat työpäiväsi? Vietätkö vielä arki-iltaisin yöelämää, jolloin koira kirjaimellisesti olisi yksin melkein koko vuorokauden, siihen elämäntilanteeseen sopiva rotu on lelutiskin koira.

Miten oma terveydentila vaikuttaa koiran hankitaan?
Jos sinulla on sairaus, esim. reuma, joka rajoittaa liikkumista, tällöin älä hanki koiraa, joka vaatii paljon liikuntaa ja aktiviteettiä. Koiraroduista löytyy myös sellaisia koiria, joiden "pää" kestää myös rauhallisempia ja vähän lyhyempiä lenkkejä esim. mopsi, kiinanpalatsikoira. Älä harkitse edes esim. palveluskoirarotuja, jos nämä koirarodut eivät saa tarpeeksi aktiviteettejä ja kunnon lenkkejä, saat koirastasi jo ongelmakoiran sen vuoksi, koska koirasi on turhautunut. Koskaanhan ei tiedä, miten elämä muuttuu, sairastua voi hetkenä minä hyvänsä, tällöin sinun tulee olla valmis miettimään, onko sinun elämäntilanne nyt sellainen, että juuri tämä koira ei enää saa sitä mitä se tarvitsee ja olisiko uuden kodin aika.

Vanhuksilla tapaan paljon koiria, jotka ovat täysin väärällä ihmisellä. Ihmisen pitäisi ymmärtää, jos ei enää kykene kävelemään pitkiä lenkkejä ja ainut mahdollisuus koiran aktiviteettiin on vain koirapuisto, täytyisi tällöin miettiä rotuvalintaa tosi tarkkaan. Pienet seurakoirat menevät pienemmälläkin liikunnalla ja isoa koiraa en edes lähtisi tarjoamaan, paitsi jos on tietysti vanhus jolla on hyvä kunto ja jaksaa lenkkeillä, tällöin rotuina voisi ajatella kultaistanoutajaa, collieta, shelttiä jne. Kamalin työkokemus oli aikoinaan 70-vuotias vanha mummo ja 2-vuotias ylipainoinen labbis. Hieroin monta kertaa silmiäni, kuka vie lenkille ja ketä. Mummo yksinkertaisesti lensi koiran perässä ja koira päätti minne mennään, joten mummo oli aika paljon koiran kanssa ulkona, koska ei saanut koiraa menemään kotiin päin. Miettikää tarkoin kun menette ostamaan omalle vanhalle äidille tai isälle koiraa. Tämäkin labbistapaus oli syntymäpäivälahja omalle äidille.

Oletko luonteeltasi enemmän laiskahko kuin aktiivinen?
Tässä sama juttu rotuvalintojen suhteen, älä edes harkitse rotuja, jotka ovat aktiivisia ja näihin rotuhin kuuluu myös terrierit, vaikka niistäkin osa on pieniä, ne vaatii paljon liikuntaa ja äksöniä ettei niiden aika käy pitkäksi. Samoin aktiivisen liikkujan on aika turha harkita esim. chow chowta, se ei ole mikään pitkän matkan kulkija, vaikka kyllä nekin jaksaa liikkua jos siihen tottuvat pennusta pitäen, mutta ei ne mitään maratoonareita ole, varsinkin kesällä voi koiran hengitysteiden korina hankaloittaa lenkkeilyä (sama ongelma yleensä muillakin lyttykuonoisilla koirilla).

Millainen olet perusluonteeltasi, kiltti vai napakka?
Jos olet ihminen, joka ottaa koiran lapsen/aviopuolison korvikkeeksi, eli on varmaa, että koiraa hellitään ja pusitaan 24h :), ota rotu joka kestää sen ilman, että ei tule ns. ongelmakoiraa. Omakohtaisena rotuna voin kertoa esim. leonbergit, nöffit, kultaisetnoutajat ja vinttikoirat, jotka ovat niin itsevarmoja ja matalapuolustusviettisiä koiria, ettei niiden tarvitse pullistella kaikille vastaantuleville koirille. Tällaiset matalapuolustusviettiset koirat käyvät myös sellaisille ihmisille, jotka ovat perusluonteeltaan kilttejä ja matalapuolustusviettisellä koiralla tarkoitan koiraa, jolla ei ole viettiä niin hanakkaasti lähteä puolustamaan omistaajansa eri tilanteissa. Muita tällaisia rotuja on kiinanpalatsikoira, (pienet seurakoirat, ei terrierit), collie-sukuiset koirat ja osa metsästyskoirista.
Jos olet napakka ja vaativa omistaja, on paikallaan koirarotu joka tarvitsee sen napakamman kasvatuksen esim. rotikka, pitbulli, amstaffit, australiankarjakoira, husky jne. Nämä koirat eivät mene "pilalle" jos kerran säpäkkänä ihmisenä koiralle "sen perkeleen" sanot.

Onko sinulla varaa elättää koira?
Koiranpito ei ole halpaa, vaikka saisit koiran 100 eurolla, koiran hinnaksi voi vuosien varrella tulla tuhansia euroa. Vakuutusmaksut ovat kalliita, eläinlääkärikulut vievät omat osansa, varsinkin jos koirassa todetaan jokin sairaus, esim. nivelvikaisten koirien hoito ei ole halpaa. Koiran ruuassa on vara valita halvasta kalliiseen, usein se kallis ei ole se paras ja kaikki ruuat ei sovi kaikille. Muut herpäkkeet kuten hihnat jne. ovat vain lisävarusteita, niihin ei rahaa mene jos et ole sen luonteinen, että koirasi kulkee muodin mukana.
Jos tykkäät matkustella, eikä koiralle löydy hoitajaa, koirahoitolat maksavat myös. Kun laitan 5 koiraani hoitolaan viikoksi, samalla rahalla pääsisin jo Kanariansaarille.
Kun valitset koiraa, tutki tarkkaan rodun terveystilanne, selaa sukutauluja ja rotujärjestön sivuja, josta löytyy päivitetyt asiat. Maailmassa tuskin löytyy enää niin sanottua tervettä rotua, kaikissa on jalostuksen myötä tullut jotain ongelmaa rodun sisälle, mutta löytyy rotuja ja sukulinjoja, joissa terveysriskit ovat pienemmät. Koirat, joilla on paljon nahkaa, kuten sharpei ja bassetti, näiden kanssa varaudu iho-ongelmiin (tosin oma bassetti on ollut terve ihon suhteen, ominaishaju vain on voimakas ja on kuulemma tyypillistä basseteille että ne "haisee" :). Koirat joilla ei ole kuonoa: varaudu koiraan joka kuorsaa, ei jaksa lenkkeillä ja jolle voi joutua tekemään operaatioita, jotta koira pystyy hengittämään suht normaalisti. Itsellä on saksanpaimenkoirat jääneet tauolle luusto-ongelmien vuoksi, monta tonnia on mennyt eläinlääkäriin, kun olen koiria siellä kuskannut, välillä tuntui että istuin enemmän koiran kanssa lääkärissä kuin kotona. Chow chow oli mulle täysi shokki, miten tulikin romu koira taloon. Lonkat oli sököt, etupäästä puhumattakaan ja silmät leikattiin 2 kertaa, koira piti lopettaa vajaa 2 vuoden ikäisenä.
Koirasudesta kerrottu sekarotuiset koirat osiossa.
Terveimmät koirat, mitä minulla on ollut ovat husky, porokoirat, jämpti eli mahdollisimman alkukantaisia rotuja. Viimeinen rahan kulutus koiraasi varten tulee, kun tulee aika päästää koira viimeiselle matkalle, on osattava tehdä päätös ajoissa ja koiran lopetuskaan ei ole ilmaista.

Haluan ottaa kaksi tai useamman koiran
Jos syynä on vain se, ettei sinulla ole aikaa koiralle ja otat toisen koiran toiselle kaveriksi, ÄLÄ ota sitä yhtäkään koiraa. On väärin ajatella, että se toinen koirakaveri korvaisi sinut. En kiellä etteikö koiralle olisi toisesta kaverista seuraa, mutta siinä voi käydä myös niin, että toisesta koirasta tuleekin toiselle koiralle vihamies ja kahden koiran kasvattaminen vaatii aina tuplaten töitä kuin yhden. Pahimpia ovat nämä jotka ottavat samasta pentueesta 2 pentua, että niillä olisi seuraa toisilleen. Onhan ne pennut muutaman ensimmäisen kuukauden ajan mukavia ja on kiva seurata niiden peuhaamista, mutta vuoden päästä tilanne voikin olla katastrofi. Koirat tappelevat keskenään, lenkit ovat helvettiä kun ne vetää ja räyhää. Kasvata ensin yksi koira valmiiksi ja sen jälkeen harkitse sitä toista koiraa ja useampaa. Täytyy myös muistaa, että mitä enemmän koiria, sen kalliimpaa on niiden ylläpito. Ihan esimerkkinä voin kertoa nyt kun laumassa on enää 5 koiraa (parhaimmillaan 9 koiraa) rahaa paloi paljon, jo pelkät vakuutusmaksut vuodessa ovat 2000e luokkaa.
Muista myös, mitä enemmän koiria, sitä vahvemman lauman ne muodostaa ja sinun merkitys laumassa vain kasvaa. Jos et hallitse laumassa yhtä koiraa, et tällöin hallitse laumaasi ollenkaan, jonka vuoksi lauma toimii itsenäisesti kun tosi paikka tulee. Ne eivät ihmiseltä pahemmin kysele mitä tässä tilanteessa tehdään. Yksi kun lähtee, usein kaikki lähtee. Tosin täytyy muistaa millaisia koiria laumassa elää ja minkä luonteisia. 8 harjakoiraa voi olla helppoja nakkeja, mutta 8 huskyä ei enää olekaan.

Onko perheessäsi lapsia?
Tämä on lause, mikä joskus ihmetyttää. Puhutaan, ettei tietty rotu sopisi lapsiperheeseen, esimerkkinä saksanpaimenkoira. KAIKKI rodut, kun ne on oikein KASVATETTUJA, ovat soveltuvia lapsiperheeseen. Saksanpaimenkoira varsinkin on perhekoirana ykkönen, kunhan vain satsataan koiran koulutukseen ja kasvatukseen.

Haluan ottaa koiran vain lapseni vuoksi
Tässä täytyy muistaa perussääntö. Koiraa EI saa hankkia pelkästään lapselle. Aikuinen on aina se, joka vastaa koirasta loppupelissä. Lasta ei voi vaatia kasvattamaan pentua tai aikuista koiraa. Aikuinen huolehtii nämä asiat. Itse en antaisi lasten edes lenkittää koiria, koska paljon sattuu näitä tilanteita, että kasvattamaton koira karkaa lapsen käsistä ja hyökkää vastaantulijan luokse. Ja tällöinkin vastuu on aikuisen eikä lapsen. Jos lapsi haluaa taluttaa koiraa lähtekää yhdessä lenkille.

Missä asut?
Jos asut taajama-alueella, älä edes harkitse laumanvartijarotuja eikä myöskään sekarotuisia, joissa on laumanvartijaa (usein viron rescue-koirissa on laumareita). Ne voivat olla pentuna ihania, mutta kun vahtivietti syttyy, ihanuus on kaukana. Enkä myöskään kerros- tai rivitaloon ottaisi alaskanmalamuttia. Husky vielä menee, jos saa tarpeeksi liikuntaa.
Minun mielestä on sama asuuko ihminen maalla vai kerrostalossa. Joskus jopa tuntuu, että kerrostalokoirat saavat enemmän liikuntaa ja aktiviteettiä, kuin se koira, joka on maalla omassa tarhassaan haukkumassa. Pääasia, että koiran kanssa ollaan ja eletään, sama missä se koira asuu. Tietysti jos sinulla on 30 neliön asunto, kannattaako siihen hankkia tanskandogia on sitten jokaisen omassa päätettävissä oleva asia :).

Haluat koiran jota on helppo opettaa olemaan irti melkein paikassa kuin paikassa?
Tällöin unohda ainakin metsästyskoirat ja vinttikoirat, koska nämä koirat ovat itsenäisiä, niiden kuuluu tehdä töitä yksin eikä olla riippuvaisia omistajastaan. Helpompia rotuja ovat esim. palveluskoirat ja paimenkoirat, koska näillä koirilla on yleensä mielyttämisenhalua enemmän ja samoin halua kuulua laumaan. Muina rotuina voi mainita collie-sukuiset koirat, pienet seurakoirat. Bulldogit ja mastiffit ovat omalla tavallaan helppoja, mutta tässä tulee vastaan tämä itsepäisyys, jos saat englanninbulldogin tulemaan ensimmäisellä tänne-käskyllä luokse, se on harvinainen tapahtuma :).

Ensimmäiseksi koiraksi uros vai narttu?
Tässä vaikea kysymys, koska itse olen sitä mieltä, että meitä on narttu- ja urosihmisiä. Itse pidän narttuja vaikeampana, koska ne ovat kieroja kuin korkkiruuvit ja hormoonit hyrrää miten sattuu. Toisten mielestä taas urokset ovat hankalia, eli makukysymys ja yksilökysymys. Narttujen kanssa yleensä laumasidonnaisuus on parempi kuin uroksilla. Urokset lähtevät helpommin omille teilleen kuin nartut. Ja naiselle ehkä narttu on helpompi joissain roduissa kuin urokset, koska jotkut urokset alkavat äijäilemään ja puolustamaan omaa naisomistajaansa liikaa. Rotuesimerkkeinä rotikka, dobberi, sakut, aika pitkälle juuri palveluskoirarodut.

Onko koiranäyttelyt oikea paikka tutustua rotuihin?
Omalla tavallaan on ja omalla tavallaan ei ole. Siellä kannattaa keskustella kasvattajien ja muiden rodun omistajien kanssa rodusta ja luoda hyviä suhteita kasvattajiin. Näyttelyssä kuitenkin monet koirarodut antavat itsestään väärän kuvan. Esimerkkinä voidaan sanoa laumanvartijat, jotka ovat kehässä ja omistajan vieressä nallekarhun näköisiä, siinä ei tule ajatelleeksi, millainen koira se oikeasti on. Parhaita paikkoja on mennä suoraan kasvattajien luokse, siellä näkee millaisia koirat ovat kotioloissa ja miten suhtautuvat vieraisiin jne., saa totuudenmukaisemman kuvan kuin näyttelyissä.

Haluan koiran, joka puolustaa minua tarpeen tullen
Voinpa melkein sanoa, että koira kuin koira puolustaa omistajaansa kun se tosipaikka iskee. Sen vuoksi ei tarvitse lähteä ostamaan saksanpaimenkoiraa, pitbullia tai amstaffia jne. Tietysti, kun puhutaan koiran koosta ja ulkonäöstä, onhan se iso koira pelottavampi kuin pieni koira, mutta ihan voin sanoa, että herkemmin ne pienet koirat varsinkin terrierit ovat vieraan lahkeessa kiinni kuin isommat koirat. Ja se pienen koiran purema sattuu enemmän kuin ison koiran, joten siinä on hyvää aikaa lähteä karkuun hankalasta tilanteesta :).

Haluan koiran joka ei hauku
On rotuja, jotka eivät todellakaan ole haukkuherkkiä tai eivät hauku ollenkaan. Huskyt, malamutti, basenji ja chow chow on niitä yleisempiä rotuja, ainut miinus tässä on se etten suosittele noista ensimmäiseksi koiraksi korkeintaan kuin huskya ja tällöin sinun tulee miettiä onko sinulla tarpeeksi aikaa noin aktiiviselle koiralle. Pystykorvarodut unohda, koska ne ovat yleensä erittäin haukkuherkkiä koiria kuten kleini, mitteli, pomerania, corgi ja terrierit (nämä 2 edellämainittua eivät nyt varsinaisesti kuulu pystykorviin, mutta rotuna haukkuherkkiä). Haukkuherkkyydessä täytyy muistaa kasvatuksellinen asia, tiedän paljon näitäkin rotuja, jotka asuvat kerrostalossa ja ovat hiljaa.

Haluan tietyn rodun vain ulkonäön vuoksi
Tässä on yleisin ja väärin tapa valita koirarotu itselleen. Ja melkein voi sanoa kun valinta perustuu tällaiseen, on omistaja vuoden ikäisen koiransa kanssa ongelmakoirakouluttajalla tai koiralle on etsittävä uusi koti. Luonne ja ulkonäkö eivät menneetkään yksi yhteen. Koira ei saa olla muutenkaan pelkkä näyttelyesine. Jopa sen föönatun villakoiran alta löytyy koira, joka kaipaa muutakin tekemistä kuin vain kiertää kehästä kehään olemalla kaunis. Villakoirat varsinkin ovat aktiivisia ja fiksuja koiria, jotka jaksavat pitkiä lenkkejä ja nauttivat erilaisista tehtävistä.

Haluan agilitykoiran
Niin surullista kuin se nykyaikana onkin, vain tietyt rodut pärjäävät enää agilityssa. Jos haluat huipulle, on valintana bordercollie, borderterrieri, russelit, vesikoirat, kelpie ja australianpaimenkoira rotuja, joista kannattaa lähteä etsimään sitä itselle sopivaa yksilöä. Mutta jos haluat vain harrastuksena agilityn, siihen soveltuu koira kuin koira, tosin kannattaa miettiä laitatko berhandilaisen putkeen, taitaa putki lähteä koiran mukana. Itse olen jopa kiinanpalatsikoiran kanssa mennyt agilityesteitä ja koira nautti vallattomasti.

Haluan helpon tai vaikean rodun
Ei voi sanoa onko olemassa helppoja ja vaikeita rotuja. Kaikki on niin paljon kiinni miten koiraa kasvatetaan pennusta pitäen oikeille urille.
Monet sanovat tipsu on helppo koira. Ammattini puolesta voin kertoa, asiakkaina on ollut myös tipsuja, jotka purevat omistajia ja muita perheenjäseniä. Samoin corgeja pidetään huolettomina koirina, ihan omasta nakista voin kertoa, jos ei kasvatus olisi ok, tämä söisi asiakkaiden varpaat :). Mutta kuitenkin yleisesti ottaen nämä kaksi rotua luokittelisin helpoiksi koiriksi, kerroin vain nämä 2 esimerkkiä sen vuoksi, että näissäkin roduissa voi löytyä yllätyksiä. Bassetti on helppo koira, ei ole puolustusviettiä ja kun koira esittää jo niin tyhmää, ei siltä edes jaksa vaatia mitään. Irtiolon kanssa voi tulla hankaluuksia, kun nenä lähtee töihin ei bassetti kuule eikä näe mitään. Monet taas sanovat saksanpaimenkoiraa vaikeaksi roduksi. Omana kokemuksena 20 saksanpaimenkoiran omistajana voin kertoa, että tämä rotu on yksi helpoimmista roduista KUN sen kasvattaa oikein :).

Lapinporokoirasta ja lapinkoirasta ollaan kahta mieltä, osa sanoo lapinkoirat on helppoja, osa porokoirat on vaikeita. Tässä on kaksi puolta miten asian katsoo. Itse olen huomannut lapinkoirien (näyttelypuolen) olevan huomattavasti vaikeammin kasvatettavia kuin porokoirien, joilla on vielä se työinto ja mielyttämisenhalu tallessa. Showlinjan lapinkoirat ovat itsenäisempiä eikä niitä kiinnosta muu kuin oma napa.

Huskyistä olen kuullut myös, että olisivat vaikeita koiria. Ainut haaste mitä olen omassa koirassani huomannut ja asiakkaiden koirissa on ollut saalisvietti. Irtioloharjoitukset on aloitettava heti pennusta pitäen, jotta saat huskyn, jota voi pitää irti myös aikuisena. Huskyissä on myös eroa näyttely- ja käyttöpuolen koirissa. Showlinjat on haastavampia egonsa vuoksi, työlinjaiset helpompia mielyttämisenhalunsa vuoksi.

Harhaluulo on myös labbiksista, että nämä olisivat kilttejä ja helppoja koiria. Nykyään tämän rodun suuntana on tullut kovapäisyys ja viettiä lähteä puolustamaan. Käyttöpuolen labbikset ovat vielä labbiksia ja helppoja, mutta näyttelypuolen jyrät alkavat olemaan aivan toista ääripäätä. Yksi hankalimmista roduista ongelmakoirapuolella on ollut juuri labbis.

Jos tykkäät koirasta, jolla on omaa tahtoa eikä se peräänny missään tilanteessa, on oikeanlaisia rotuja bulldogit, chow chow ja sharpei. Mastiffit ja muut molossikoirat ovat myös samantyylisiä peräänantamattomia rotuja. Näiden kasvatuksen suhteen täytyy vain olla tarkkana, ettei oma tahto osu omaan nilkkaan. Ranskanpulla kun päättää, että tämä tehdään näin, niin se tehdään juuri näin JOS omistaja ei ole saanut yhteistyötä koiran kanssa toimimaan. Omana kokemuksena chowi on yksi ihanemmista roduista, niin itsepäinen pässi kuin vain voi koira olla, mutta kun on itsekkin peräänantamaton, niin lopulta koira tyytyy kohtaloonsa, tosin se voi viedä hetken aikaa, että rodun ego antaa periksi.

Omana kokemuksena voin kertoa, että haasteellisin koira joka minulla on ollut ja on vieläkin on jämtlanninpystykorva, koska tässä koirassa on kaikki vietit mitä koirassa vain voi olla, se on itsenäinen ja puolustava rotunsa edustaja.

Haluan sosiaalisen koiran, jonka kanssa voi mennä koirapuistohin jne.
Oma mielipiteeni koirapuistoista on jo sellainen, etten veisi sinne mitään rotua. Mutta jos välttämättä haluat koiran, joka on helpohko koira, ei haasta heti riitaa muiden kanssa: vinttikoirat, basset, beagle (muut pienet metsästyskoirat), noutajat (tosin osa labbiksista ei tule toimeen kenenkään kanssa aikuisena), pienet seurakoirat.

Kumpi on parempi näyttö-vai käyttökoira?
Monesta rodusta on lähtenyt (harmiksi) haarautumaan näyttö- ja käyttöpuoli. Vaikka kyseessä on täysin sama rotu, on usein ulkonäössä ja luonteissa paljonkin eroja. Käyttöpuolen palveluskoirat ovat tosiaan työkoiria. ÄLÄ ota tällaista koiraa, jos et jaksa panostaa koiran kanssa harrastamiseen. Sohvaperunakoirana saat takuuvarmasti näistä roduista itsellesi ongelmakoiran. Joissan käyttöpuolen roduissa taas käyttöpuolen on helpompi kuin näyttöpuolen edustaja. Esimerkkeinä noutajat ja huskyt. Koirilla on vielä sitä halua tehdä ihmisen kanssa yhdessä jotain, eikä vain loistaa kehässä.

Kuten tuolla aikaisemmissa teksteissä kerroinkin, näyttöpuolen noutajat, huskyt, lapinkoirat ja metsästyskoirat (esim.setterit) ovat hankalampia kasvattaa, samoin palveluskoirista rotikka on näyttöpuolella muuttunut kovapäisemmäksi ja isommaksi myös kooltaan. Ja tämä vain sen vuoksi, että koirien tulee vain näyttää upeilta ja niiden egoa kasvatetaan ja ulkomuotoa myös muutetaan enemmän tuomareiden mieleen, unohdetaan se alkuperäinen käyttötarkoitus. Onneksi monet rotujärjestöt ovat alkaneet puuttumaan tähän asiaan.

Sekarotuinen vai puhdasrotuinen?
Tässä ongelmakysymys, mutta tässä muutama vinkki joka helpottaa harkintaa.
- Jos sinulla on aikomus kilpailla koirasi kanssa ja halua jopa päästä huipulle, ota rekisteröity koira. Vaikka sekarotuinen koirasi kuuluisi fix-rekisteriin, sen kanssa matka tyssää tietyn matkan päähän.
- Jos haluat päästä treenaamaan tiettyä lajia esim. pk-puolen lajit, ota rekisteröity koira. Rekisteröimätön saksanpaimenkoira ei pääse yleensä edes seuran treeneihin.
- Jos et halua tukea mahdollista pentutehtailua, ota rekisteröity koira. TOSIN on paljon kennelliiton kasvattajiakin, jotka pentutehtailee pentuja. Eli kannattaa tarkkaan tutkia oman rodun kasvattajat, se halvin rekisteröity pentu voikin olla pentutehtailijan pentu.

Jos taas etsit kotikoiraa, lenkkikaveria ja kenen kanssa voi harrastaa omaksi huviksi erilaisissa koirakouluissa, on sama onko koira rekisteröity vai ei. Sekarotuiset koirat ovat kaikki omia persooniaan. Kannattaa tutustua vain koiran rotuihin, ennen kuin pentua nappaa kainaloon. Jos haluat hyvän vetokoiran ota sekarotuinen, jossa on huskyä, malamuuttia, saksanseisojaa tai jotain muuta rotua tekemään koiralle lisää kestävyyttä ja vahvuutta.
Koirasudet ovat oma sekarotuinen kansansa. Näissä kasvattajia on joka lähtöön. Osassa myydyistä koirasusissa ei ole sutta yhtään, mutta myydään koirasusina. Kannattaa tutustua koirasusiyhdistykseen ennen kuin ostaa koirasutta. Rotuna ovat kaikki erilaisia, koska lisärotuina voi olla mitä vain, usein niissä on huskyä, malamuttia ja saksanpaimenkoiraa tai valkoistapaimenkoiraa. Oma koirasusi oli erittäin upea ja kiltti koira kaikille. Harmi, kun koiran elämä loppui vuoden ikäisenä addisonintautiin, joka todettiin 3 kk iässä. Koira oli sisäsiitoksen tulos isä-tytär-yhdistelmästä. Koirasusikanta on erittäin pieni Suomessa.

Niin sanottuja rescue-koiria on myös paljon tarjolla niin ulkomailla kuin kotimaassakin. Itse suosin enemmän kotimaan rescue-koiria, niistä yleensä tietää taustat paremmin, ei tule niin pahoja yllätyksiä kuin ulkomaan rescue-tarhakoirista on tullut. Olen tavannut tosin paljon myös ihania ulkomaan rescue-koiriakin, joten tuurin peliä on aina millaisen sieltä saa. Olen myös kuullut ja nähnyt, että ulkomailta on tuotu suoraan sairaita koiria, jotka on jouduttu lopettamaan Suomessa. Asiakkaana oli eräs koira, joka oli niin huonossa kunnossa, etten ottanut sitä koulutukseen. Koira oli vasta tullut omistajalle, tämä oli hänen ensimmäinen koiransa, joten ei hän osannut ajatella miltä koiran pitäisi oikeasti näyttää ja kun hän vei sen lopulta lääkäriin, ei koiralla ollut toista lonkkaa ollenkaan, etujalka ja selkäranka oli vääntynyt mutkalle ja koira käveli myös pää kallellaan, oliko kasvain vai mikä, sitä ei tutkittu (korvatulehdus ei ollut).
Rescue-koirat ovat tosiaan makukysymyksiä, toiset tykkää toiset ei. Mutta täytyy muistaa, koiria nekin ovat, näitä koiria ei tarvitse sääliä, ne eivät muista enää vanhaa elämäänsä vaan haluavat sinusta sen tuen ja turvan tuleville vuosille.

Haluan ottaa rekisteröidyn koiran ulkomailta
Ota yhteyttä rotujärjestöön ja kysele sitä kautta, he osaavat neuvoa sinulle hyviä kennelpaikkoja. Tai jos liikut rodun kasvattajien piireissä, heiltä saa varmaan myös lisäinfoa. Varaudu tosin tiettyjen rotujen kohdalla luonne- ja ulkonäköeroihin. Dobermanni on Venäjällä vielä typistetty koira, tämän kanssa ET PÄÄSE Suomessa minnekkään, eli mieti kaksi kertaa otatko vietikkään ja kovapäisen dobberin ulkomailta, mutta et pääse sen kanssa harrastamaan etkä näyttelyyn Suomessa.

Rotuja helpottamaan etsintää
Huomio, nämä rodut ei mene minkään näyttelytaulukon mukaan, koska osa koirista kuuluu suoraan jo esim. alkukantaisiin rotuihin.

Metsästyskoirat
Ovat itsenäisiä, ne eivät ole riippuvaisia laumasta, osalla löytyy vahtiviettiä ja jonkin verran myös puolustusviettiä. Suomenajokoira, suomenpystykorva, beagle ja bassetti ei ole puolustusviettiä, sen suhteen helppoja ja kilttejä koiria, harvoin haastavat muitakaan koiria tappelemaan. Jämpti, norjanharmaahirvikoira, laika, karhukoira, tässä on ainakin 4 rotua jotka ovat haasteellisia vähän joka suuntaan. On yksilöitä, jotka eivät tule koskaan toimeen muiden koirien kanssa, ovat erittäin itsenäisiä ja yleensä aika kovapäisiä koiria, eivät pienestä hetkahda. En suosittele ensimmäiseksi koiraksi, jos löydät sekarotuisen koiran jossa on näitä rotuja mieti kaksi kertaa :). Muista, elämä metsästyskoiran kanssa ei ole helppoa taajama-alueella, jäniksiä ja muuta pienriistaa löytyy joka nurkalta :).
Omana kategoriana voisi puhua mäyräkoirista. Vaikka nämäkin on pieniä koiria täytyy muistaa mihin käyttöön nämäkin on tarkoitettu. Karkea- ja lyhytkarvaiset ovat enemmän vietikkäitä riistan perään kuin pitkäkarvaiset versiot. Näiden kahden koulutettavuus on haastavampaa. Pitkäkarvaisella on enemmän halua miellyttää ja olla omistajansa kanssa. Mäykyt vaativat myös paljon liikuntaa, joten eivät ole laiskan ihmisen koiria.

Noutajat
Näistä käyttölinjan koirat, ovat todellakin vielä rotunsa edustajia ja hyviä ja suhteellisen helppoja koiria perheeseen jossa harrastetaan. Mutta kun lähdetään puhumaan näyttelypuolen noutajista, on taas se toinen ääripää. Labbikset ovat kovapäisiä, itsepäisiä, mielyttämisenhalua on laskettu ja ongelmapuolella yksi pahimmista remmiräyhäreistä jos kasvatus on pennusta pitäen mennyt pieleen. Ja jos saan koosta mainita, täysin ääripää käyttöpuolesta, ne ovat isoja ja liian jytkeitä koiria, mutta eniten huolestuttaa luonteen muuttuminen näin radikaalisti käyttöpuolen linjohin. Näyttöpuolen labbista en tosiaan suosittele ensikoiraksi.
Kultainennoutaja joka voisi nykyaikana olla valkoinennoutaja. Kiltti ja helppo koira, ei tavata useinkaan ongelmakoirapuolella, tämän vuoksi laitettu myös seurakoirakategoriaan. Täällä tosin löytyy yksilöitä, varsinkin uroksia, joilla vielä luonnettakin löytyy.
Novascotit, tässä on rotu joka ei itsekään tiedä onko lintu vai kala. Kun näiden kanssa tulee ongelmia, yleensä mennään kiertotietä :). Haastava rotu ja vaatii paljon liikuntaa ja harrastuksen, en suosittelisi noutajista ensikoiraksi juuri luonteensa puolesta. Paljon olen tavannut tässä rodussa ruoka-agressiivisuutta (omistushalua).

Vinttikoirat
Afgaani, whippet, saluki, venakko, irlanninsusikoira. Nämä ovat leppoisia ja kilttejä koiria, harvoin tappelevat muiden koirien kanssa. Ainut miinusta näissä on irtiolon suhteen, näitä et voi päästää ihan joka paikassa irti, kun ne näkee saaliin ne lähtee ja on sattunut haavereita, että vinttikoira on tappanut pienen koiran, koska on pitänyt sitä jäniksenä. Vinttikoirat vaativat paljon liikuntaa ja tilaa missä ne voivat turvallisin mielin myös juosta vapaana. Pelkällä hihnalenkillä, et näiden koirien liikunnan tarvetta saa tyydytettyä. Näitä koiria on harvoin ongelmakoira-asiakkaina.

Palveluskoirat
Tämä onkin kategoria, jossa on joka lähtöön rotuja, mutta yleisimmät saksanpaimenkoira, belgianpaimenkoirat, hollannipaimenkoirat, rotikat, dobberit, bokserit ja vesikoirat. Näissä kannattaa juuri miettiä tekstiä missä kerroin käyttö- ja näyttöpuolen koirista, mikä on juuri sinulle sopiva vaihtoehto. Koirat soveltuu myös ensimmäiseksi koiraksi, kun vain osaat kasvattaa pennusta pitäen oikein ja koira on juuri sinun luonteelle sopiva yksilö.
Snautserit ovat vähän erilaisia palveluskoiria. Näissä on vaikea sanoa luonteita, koska on niin ääripäitä vastakkain. Käppänät ovat yleensä pippurisia ja eikä niillä oikein ole huumorintajua, riippuu tietysti millainen on omistajan huumori jos se menee yksi yhteen, saat varmasti hyvän kumppanin käppänästä. Keskarit ovat siellä keskivaiheilla eli jos sellaista haaveilet, kasvattaja valitsee sulle sellaisen pennun millaista haet. Suursnakut ovat yleensä aika rauhallisia ja itsevarmoja koiria. Hyviä harrastekoiria ja perhekoiria.

Paimenkoirat
Luettelen tässä nämä erikseen. Bordercollie, collie, sheltti, australianpaimenkoira, australiankarjakoira, kelpie, porokoira, tässä muutama. Rotuina omalla tavallaan helppoja PAITSI australiankarjakoira ei ole helppo koira, osa yksilöistä on aika ärhäköitä ja itsepäisiä :). Rotuina muut ovat kivoja perusharrastuskoiria kuten agilityyn.

Laumanvartijat
Kaukaasian- ja keskiaasiankoira, pyreneittenmastiffi, pyreneittenkoira, tiibetinmastiffi. EI kaupunkielämään, ovat vahvasti vahtiviettisiä koiria (mieti jos sekarotuisessa koirassa on laumanvartijaa, sen kanssa voi tosiaan tulla ongelmia vahtivietin vuoksi). Nämä eivät miellytä omistajaansa, nämä tekevät töitä yksin, vahtivat tonttia henkeen ja vereen. En suosittelisi ensikoiraksi.

Alkukantaiset rodut
Huskyt, malamutit, akitat, shibat, basenji, chow chow, saarloosit. Näissä roduissa on haasteellista koirien itsenäisyys ja itsepäisyys. Osa roduista on upeita vetokoiria ja rakastavat vetämistä, jos haluat kunnon vetokoiran niin suosittelen käyttöpuolen siperianhuskya tai malamuuttia, nämä ovat rotuina pitkänmatkan taivaltajia. Osa alkukantaisista roduista ei tule hyväksymään helposti varsinkaan samansukupuolen edustajia. Basenji on rotuna erittäin haastava, yksi vaikemmista koirista luonteensa puolesta ongelmakoirapuolella. En suosittelisi tätä rotua ensimmäiseksi koiraksi. Samoin malamutti ei ole helppo rotuna, vaatii jämerän kasvattajan. Saarloos ja muut "sudenoloiset" koirat eivät myöskään ole ihan joka miehen koiria, vaikka ne ovat yleensä leppoisia ja omalle väelleen uskollisia, niiden irtipidossa voi tulla ongelmia, koska vietit vievät mennessään.


Seurakoirat
Laitan nyt tähän minun mielestä oikeat seurakoirat ja näitä koirarotuja ei paljon ongelmakoirapuolella tavata. Maltankoira, tipsu, pekingeesi, mopsi, shitsu, whippet, chihuahua, staffi (staffordshirenbullterrieri), pitkäkarvainen mäyräkoira, kiinanharjakoira, havanese, leonbergi, nöffi, berhandilainen (näissä edellä mainitussa 3 rodussa tavataan myös erittäin vahtiviettisiä yksilöitä) kultainennoutaja, villakoirat, corgit, pomeranian, partacollie. Tässä muutama ja on niitä paljon lisää nämä ovat tunnetuimpia. Näiden koirien kanssa elämä on yleensä sen suhteen helpompaa, koska harvoin näillä on puolustusviettiä, tosin pommit voi olla melkoisia pommeja ja corgit pieniä pirajia. Yleisesti ottaen kuitenkin rodut ovat helppoja perhekoiria, joiden kansa ei ongelmia tule. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteivätkö koirat tarvitse liikuntaa ja aktiviteettiä saatikka kasvatusta, vaikka helppoja olisivatkin. Chihuahuasta haluan kertoa myös sen verran, että tässä on rotu, joita tapaan yllättävän paljon ongelmakoirapuolella sisälle merkkailun vuoksi, muuten rodun kanssa harvemmin on ongelmia! Osalla koirista tätä merkkailua on todella vaikeaa korjata pois.
Staffeista ihmisillä on väärä käsitys, ne ovat iloisia joka paikan menijöitä, joilta ei virta lopu kesken vaikka 100 km juoksutat, yleisin ongelma niillä onkin vetäminen remmissä, kun on kiire on kiire. Harvemmin olen nähnyt räyhääviä staffeja.
Seurakoiriin luokittelisin nykyaikana myös spanielit, vaikka nekin on tehty metsästystä varten on suurimmassa osasta linjoista jo metsästysviettiä laskettu alaspäin ja koirista on tullut enemmän perhe- ja näyttelykoiria. Spanielit ovat yleisesti ottaen iloisia hännänheiluttajia, ihania perhekoiria, ja osa spanieleista ei mene pilalle vaikka vähän lässyttäisi. Rotuna vaativat paljon liikuntaa ja toimintaa, sopivat tosin ensikoiraksi.

Terrierit ja pinserit
Miten yleinen lause onkin, halusin pienen helpon koiran itselleni ja ostin parssonin :). Yllätykset alkavatkin kun pentu tulee kotiin, ei se olekaan se pieni ja herttainen pentu, vaan pureva, pisteliäs, adhd, jokapaikan sählä. Terrierit ovat yksi suurin asiakaskunta, palveluskoirien jälkeen. Rodut ovat itsepäisiä, aktiivisia, osa itsenäisiä. Voisi sanoa että terrieri on koira joka luulee olevansa Jumala. Pieni koko ja iso ego. Näiden kasvatus vaatii töitä ja koirat vaativat harrastuksen kuten agility sopii monelle terrierille. Terriereihin luetellaan myös puudeleina pidetyt yorkki ja silkkiterrieri, vaikka ne näyttävät ylisöpöiltä, luonne on säpäkkä ja tulinen. Terriereistä joko tykkää tai ei tykkää, ne vaativat omanlaisensa omistajan, kenellä ei huumorintaju lopu kesken.
Pinserit ovat haastavia koiria, kuten moni omistaja kertoo, luonne kuin pienellä dobermannilla. Koirat ovat herkkähaukkuisia, vahtivat ja reagoivat ääneen herkästi. Osa on todella ärhäköitä luonteeltaan, herkästi lähtevät puremaan omistajia ja muita ihmisiä, jos kasvatukseen ei ole pennusta pitäen satsattu. Ensikoiraksi en pinseriä suosittele, on omalla tavallaan helppo, mutta kuten sanoin pieni koira iso ego. Haastetta tulee olemaan ja vaativat harrastuksen.

Ihmisten mielestä"tappajakoirat"
Otsikko on raaka, mutta näin monet ihmiset näistä koirista ajattelee ja haluankin korjata tämän ajattelutavan.Tunnetuimmat rodut amstaffi, pitbulli, dogo argentino ja cane corso. Ainut miinus näissä koiraroduissa on se, että ne päätyvät usein täysin väärille ihmisille, koirat otetaan egon jatkeeksi ja pelottelun aiheeksi. Tämän vuoksi koirien maine on mennyt, eli ei koirien vuoksi vaan meidän ihmisten vuoksi. Oikeanlaisella kasvatuksella nämä ovat upeita koiria, jopa perhekoirina. Tosin täytyy muistaa että roduilla on erittäin suuri vartio- ja puolustusvietti, tämä tekee koirista juuri sen haasteellisen. Joten en suosittele rotuja ensimmäiseksi koiraksi. Jos koirassa viehättää vain ulkonäkö osta mieluummin patterilla käypä pitbull, kuin elävää pilaamalla vain koiran mainetta lisää.


Kooste mitä rotuja tapaan omassa työssäni eniten (suhteutan tämän myös koira määrään Suomessa):

Saksanpaimenkoirat, belgianpaimenkoirat, hollanninpaimenkoirat, russellit ja parssonit, lapinkoirat, sekarotuiset laumanvartija- ja/tai metsästyskoiramiksaukset (usein rescue-koiria), lyhytkarvaiset mäyräkoirat, pinserit, vesikoirat, labbikset (näyttöpuoli), amstaffit, ranskanbulldogit ja englanninbulldogit, dobermannit ja rotweilerit.
Vähiten näkyy
bassetteja, lapinporokoiria, suomenajokoiria ja pystykorvia ja muut puhtaat metsästyskoirat (tämä johtuu siitä, että näitä rotuja ei paljon taajama-alueilla ole) corgeja, harjakoiria, muut pitkäkarvaiset pienet seurakoirat kuten pekingeesi, maltankoira, perhoskoira jne., kultaisianoutajia, staffeja, käyttöpuolen labbiksia, vinttikoiria, berhandilaisia, nöffejä, leonbergejä, landseereita, mastiffeja, collieta ja shelttejä.

Muita rotuja pyörii aina satunnaisesti.

En halua kasvattaa tai kouluttaa koiraani,haluan vain itselleni seuraa - Oikea koira on tällöin taas se lelukaupan karvanalle.

_________________
5 on ja 5 pysyy:)
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.koirakoulukiti.palvelee.fi
kitiska
Sekoboltsi
Sekoboltsi


Viestien lukumäärä: 17084
Join date: 08.02.2009
Ikä: 43
Paikkakunta: helsinki

ViestiAihe: Vs: Koiran hankkimista helpottavia asioita.   To Maalis 28, 2013 11:04 am

Saa jakaa eteenpäin

_________________
5 on ja 5 pysyy:)
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.koirakoulukiti.palvelee.fi
 

Koiran hankkimista helpottavia asioita.

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Koirakoulu Kitin foorumi :: Koiran kasvatus/koulutus ja terveyspalsta :: Koiran kasvatus ja koulutus-