Koirakoulu Kitin foorumi

Koirakoulu Kitin foorumi
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Korkeampaa matematiikkaa

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Vieraili
Vierailija



ViestiAihe: Korkeampaa matematiikkaa   Marraskuu 4th 2011, 08:32

Olisiko jollakin viisammaalla antaa vinkkejä, mistä on oikein kysymys. hmmm

Tuo parsoni, se 2,5-vuotias uros, josta aikaisemmin kerroin. Eilen käytiin harkoissa, mitkä meni paremmin kuin pitkään aikaan. Leikitin sen lempilelulla ja pidin hallilla aikaisempaa enemmän irti. Luultavasti irtipitäminen auttoi, vaikka muutoin en suosi irtipitämistä tuollaisissa paikoissa. Käyttäytyi tosi nätisti ja kuuliaisesti. Harkkojen jälkeen käytiin kotimatkalla kauppakeskuksen parkkipaikalla ja ovien edestä kävelemässä, mikä sujui tosi hyvin, alkuun hiukan epävarmemmin, mutta lopussa häntä pystyssä ilman epävarmuuden häivääkään. Tästä sai kehuja reissun ajan

No, illalla ajattelin opettaa muutamia leikkejä. Mentiin kahdestaan huoneeseen, otin iltaruokanappulat tähän käyttöön, mitä olen tehnyt aikaisemminkin ilman ongelmia. Tehtävä oli helppo. Sen piti koskettaa kuonollaan mun kättäni. Sen opittuaan sen piti koskettaa kädessäni olevaa säilykepurkin kantta. Leikkituokiota ehti kestää n. 15 toiston ajan, kun yhtäkkiä jäykistyi ja alkoi tuijottaa minua sekä murista. Ihmeissäni katsoin sitä scratch. Hetken ääneen ihmellessäni reaktiota, käskytin maahan. Tarkoitin ihan vaan maahan menoa ilman suurempaa dramatiikkaa, mutta koira kellahti suoraan selälleen edessäni hmmm, ja murisi edelleen. Katsoin tuokion ääneen tilannetta ihmellen, poistuin paikalta. Tilanne jäi siihen.

Mikä tota elukkaa oikein vaivaa? lappu.

Täytyy kertoa vielä, että edellisenä iltana, kun olimme lähdössä ulos, alkuseremoniat meni odotetusti. Mutta, kun otin kaapista esille koirien huomioliivit, parsoni lähti. Tiedän, et se inhoaa niitä, mutta pimeällä niitä käytetään, piste carsys. Käskytin parsonin takaisin paikalleen istumaan ja sujautin sekä hihnan että liivin sille päälle. Se nousi seisomaan jäykkänä liiviä päälle laittaessani. Käskytin takaisin istumaan, siis odottamaan, koska itse en vielä ollut valmis. Se ei istunut laula1. Meillä meni n. 1,5 tuntia siihen, että suostui istumaan liivi päällä. Välillä otin liivin pois päältä, jolloin istui käskystäni ja kehuin. Kun laitoin liivin takaisin päälle, ei suostunut istumaan. Tähän 1,5 tuntiin sisältyy myös se, että jätin parsonin vermeet päällä yksin eteiseen, kun kävin toisten koirieni kanssa lenkillä. Kävin muutenkin ulkona välillä palaten aina takaisin antamaan sille mahdollisuuden toimia tahtoni mukaan tappelu. Tämän 1,5 tunnin aikana näitä yrityksiä oli 4-5 krt, kunnes suostui istumaan liivi päällä. Sitten pääsi ulos.

Mulla ei ole mitään käsitystä terrierin syvemmästä sielunelämästä, mutta jos kaikista pienemmistäkin asioita pitää tehdä elämän ja kuoleman kysymyksiä, täytyy sanoa, ettei ole minun näköiseni rotu, tai minun pitää alkaa kasvattaa tosi kieroa huumoria selvitäkseni enlekip.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vierailija
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Korkeampaa matematiikkaa   Marraskuu 5th 2011, 10:12

Kommentoin vain ihan pientä yksityiskohtaa tässä koko kuviossa, joka minun silmääni sattui. Sanot että koirasi olisi pitänyt istua ja odotit siltä tätä toimintoa 1,5 tuntia. Minä en odottaisi ;) meillä jos kuuluu käsky istua, niin se ei ole valintatehtävä edes puolivuotiaalta pennulta. Aina se ei heti istu, silloin otan napakasti kiinni ja pistän sen istumaan. Jos se nousee kesken kaiken niin ärähdän ja pistän vielä napakammin istumaan, en toista käskyä koska minusta sitä toimintoa kuuluu koiran tehdä niin kauan että se siitä erikseen vapautetaan. Käsky tietysti on sille ensin opetettu makupalojen avulla, mutta heti kun oppi alkaa mennä perille niin sitä pitää voida koiralta vaatia.

Periaatteessa ymmärrän tuon että ollaan passiivisia ja koira ei saa haluamaansa jos ei suorita tehtävää. Olen opettanut koirille paljon asioita tätä kautta, mutta se ei käy mihin tilanteeseen tahansa. Yritin tätä pennulle seuraavassa tilanteessa: aina kun tulin kotiin ja avasin oven, pentu alkoi metelöidä (muuten osaa olla yksin hiljaa ja nätisti). Yritin pitkään sitä että laitoin oven heti kiinni ja odotin oven takana niin kauan että oli hiljaista ja tulin sisälle vasta sitten. Edistystä ei oikein tapahtunut, ehkä metelöiminen vähentyi mutta ei loppunut kokonaan. Sitten lakkasin pelleilemästä ja kun avasin oven, kielsin pentua ja se hiljeni. Muutaman päivän tein tuota ja nykyään saan useimmiten tulla sisälle hiljaiseen taloon ja jos jotain kuuluu, komentamalla se loppuu. Tällä esimerkillä haen vaan sitä että jos vaan koira kunnioittaa omistajaa, monesti voi olla tehokkaampaa puuttua sen käytökseen suoraan kuin jäädä passiiviseksi.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vierailija
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Korkeampaa matematiikkaa   Marraskuu 6th 2011, 09:12

kommentoisin tuota ekaa osiota, kun koira murisi.
Kokonaisuutta voi arvioida paremmin joku kouluttaja, mutta oma intuitio sanoi tekstistä, että on koiralla ollut aika pitkä "koulupäivä" takana ennen sitä leikkihetkeä, eli treenit, kävelyt paikoissa missä paljon vilinää kenties, kehut siitä, jne. siihen päälle ilmeisesti uutta temppua ja treeniä. Voisiko että sillä alkoi napsahtelemaan senkin takia? ei sillä että murina omistajalle olisi muutenkaan hyväksyttävää, mutta..
Tosin ite en koirien kanssa paljoa harrasta, niin en tiedä mikä määrä treeniä on hyvä, tai rodustakaan mitään. omaan silmään vaan jotenki osui tämä. Meilläkin ku koira alkaa olla väsyny, niin toisaalta se voi olla terhakkaan oloinen mutta ei vaan jaksa, alkaa "kärttyiseksi" ja levoton, eikä jaksa kuunnella enää.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Korkeampaa matematiikkaa   Marraskuu 6th 2011, 20:40

Kiitos kommenteistanne, joita olen kaivannutkin, ettei mene "rakas päiväkirja" -linjalle :867:. Olette molemmat oikeassa, molemmissa kohdin.
Mun elämäni filosofiaan on kuulunut pyrkiä välttämään pakottamista, mieluummin "ei väkisin, vaan väsyttämällä" -tyyliin. Koira saa tilaisuuden hoksata itse prom. Pumien kanssahan yksi lyhyt hylkäämisen kokemus olisi ollut todellakin riittävä tehostus, mutta ei toiminut terrieriin samalla tavalla. Seuraavana päivänä laitoin liivin päälle, mutta nyt määräsin istumaan, yhden ärähtämisen jälkeen istui. Istuihan tuo, mitä loukkaantumisen aiheuttamalta jäykkyydeltä pystyi, mutta istui. Se oli hetki, jossa kerroin parsonille, et mun toinen elämäni filosofian on, että "jos ei hyvällä, sitten pahalla" vihanen.

Joo Emil, tuohon päivään mahtui aika paljon ja koira oli väsynyt. Mutta, sen reaktio oli kuiten väärä, eikä ollut ensimmäinen kerta. Olen löytänyt netistä pari vastausta, joita olen miettinyt. Esim. tilanteessa, jossa koira murisee, kun sitä rapsutetaan ja heti sen jälkeen koira hyvittelee ja nuolee. Löysin yhden rodun nettisivuilta selityksen, jonka mukaan koira sanoisi, et "Voitin tän erän, ei puhuta siitä enää". Ja se, että koira kellahtaa paljastaen vatsansa muristen, ikään kuin alistuen, mutta ei kuitenkaan, olisi koiran manipuloivaa käytöstä. Olen taipuvainen uskomaan nämä. Oletettavasti tuo mun "ei väkisin vaan väsyttämällä" filosofiani on ollut se, joka on antanut tilaa koiran oppia manipuloivaa käytöstä. Tässä kohdin on pakko katsoa peiliin ja ottaa opiksi. Musta-valkoinen tapa on parempi, tiedetään.

Olen todennut, että meidän parson on melko itseriittoinen ja kohtuullisen suurella egolla varustettu rontti, joka on säikähtänyt jotakin jossain vaiheessa. Ilmeisesti pehmeyttäkin pohjalla, koska oireilee vieläkin. Perushuomioimattomuushan meillä toimii kotona, koska se ei välitä kynsimisestä eikä muustakaan sellaisesta, eikä sitä muutoinkaan huomioida. Mutta, se ei taida olla riittävää. Nyt täytyy tehostaa sitä esim. aina välillä sulkemalla se pois muun perheen seurasta. En tiedä vielä, miten paljon ja miten säännöllistä sen tulisi olla, tähän ottaisin mieluusti vinkkejä. Muutaman kerran olen sitä jo tehnytkin, ja olen ollut huomaavinani pienoista taipumisen merkkiä. Ulkoilua on vielä tehostettava niin, että otan kaiken vetämisen oikeuden pois. Siis sen satunnaisenkin 130.

Pelkojen hallintaa on myös harjoitettu. Käytiin uudessa paikassa, hallissa epävirall. kisoissa. Sisään meno hävetti, kun itse kävelen itsevarmuutta uhkuen pientä koiraa perässäni vetäen, joka tulee jalat sutien häntä koipien välissä. Reippaana, joo. Minua on varoitettu alkaa kauhistella tai paapoa ko. tilanteissa, mutta olisin enemmänkin huolissani siitä, ettei mun koko olemus räjähdä ärtymyksestä. Vähän ajan kuluttua koira totesi, ettei hätää ja itseluottamuskin palasi hiljalleen. Radat tehtiin hyvällä vauhdilla ja iloisesti. Pois lähtiessä oven kohdalla taas epävarmuus iski, mutta hurmaava ihanainen narttu sai pelot kaikkoamaan. Just joo... love2
Takaisin alkuun Siirry alas
Vierailija
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Korkeampaa matematiikkaa   Marraskuu 8th 2011, 11:29

Mä oon kanssa sitä mieltä, että teidän välillä nyt "hiertää" jokin ja koira on epävarma. Mun terrieri on hirmu tarkka siitä, että osaan lukea sitä oikein->millon esim. kielletään, millon vaaditaan ja millon ei huomioida. Että osaan lukea sitä oikein ja ENNEN ennen kuin se väsyy jne. On hyvä välillä yrittää ns. raja, mutta jos haluaa koiran luottamusta tai kunnioitusta, täytyy myös sille antaa tilaa ja näyttää sille, että sitä ymmärretään. Näin estetään jo alkavat oireet ja riitelyt. Eläin yleensä "flippaa" luonnostaan, kun se on jollain tavalla menettänyt tietyn toimintakykynsä. Jotkut näyttävät sen herkemmin, jotkut esim paimenkoirat vain pienellä "vilkaisulla", et nyt mamma oot vähän sekaisin ja mä en jaksa enää. Mitä enemmän siitä opin, sen paremmin arki sujuu ja luottamus kasvaa. Oma terrierini tarvitsee usein pitkän ”loman” häiriöiden jälkeen. Tarkoittaa sitä, että se lepäilee täysin häiriöttömässä tilassa ja pitkän aikaa. Ilman mitään kontakteja, edes ääniä jne. Nollaan sen täysin ja pidän huolen siitä, että se pysyy freesinä ja toimintakykyisenä. Joskus se tauko puol päivää ja joskus loma on kaks päivää todella pienellä huomiolla. Sitten taas sujuu ja toimitaan yhdessä. Toki se on helpompaa toteuttaa, koska meillä ei ole pakollisia menoja. Mulle riittää tällä hetkellä vain se, että luottamus menee eteenpäin ja koira pysyy kuulolla.

Toki seuraan tarkasti, mikä on porsastelua ja mikä on taas sitä rajan ylitystä. Jos huomaan, että oon riivannut sitä liikaa (tai häiriötä on ollut liikaa) ja koira alkaa sekoilemaan omiaan, annan sen yleensä olla ja mietin itekseni mikä meni pieleen. Toki välillä ollaan pitkillä reissuilla ja vaaditaan sietokykyjen ylitystä. Ei siinä mitään. Mutta jos tilanne pääsee noin pahaksi, on menty aivan liian pitkälle jonkin asian suhteen. Ellei sitten eläin ole todella kipeä. On yksilöitä, että ne eivät kerta kaikkiaan ”totu” arjen kiireisiin ilman kunnon nollauksia. Minusta olet vaatinut liikaa tuon tapauksen kohdalla, jossa vielä kotona pyydät sitä leikkimään tai mitään minkä koira ottaa painostuksena. Tämä tosiaan omani suhteen. Vaikea tietää mikä sopii kellekin. Kouluttaja ja oma kriittinen tutkiskelu, niin siitä se lähtee=).

Tosiaan koira ei saa egoilla ja porsastella, mutta ei siltä voi oikein vaatiakaan ennen kuin luottamusta ja kunnioitusta on parannettu. Se tuo vain tavallaan lisää sitä luottamuksen puutetta ja tilanteita, jossa koira pääsee hallitsemaan. Vaikka ihminen johtaa, eläimen pitää silti toimia sen kanssa vapaasta tahdostaan.

Tämä vain minun mietteitä, mutta jos haluaisin alkaa rakentamaan ja parantamaan välejä, niin menisin kouluttajalle, tutkisin itseäni ja jättäisin eläimelle tilaa niin paljon kuin suinkin mahdollista. Varsinkin kaikki ylimääräiset harrastukset, aktivoinnit jne. Samoin en veisi koiraa tilanteisiin, mistä tiedän etten niistä selviä tai niistä tulisi kovinkin sanomista.

Hyvää syksyn loppua=)
Takaisin alkuun Siirry alas
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Korkeampaa matematiikkaa   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Korkeampaa matematiikkaa
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Koirakoulu Kitin foorumi :: Koiran kasvatus/koulutus ja terveyspalsta :: Koiran kasvatus ja koulutus-
Siirry: