Mites sitten, jos lähes kaikki kulmakunnan koirat on mahdottomia remmirähjääjiä tai kohti kiskojia, ja itsellä pehmeä, aika arka pentu (siis oikeasti myös arka, ei vain epävarma)?
Mä pelkään, että nuo vastaantulevat on vähän liian kova pala pennulle, vaikkeivat tietysti
päälle pääsisikään. Olisko näissä tapauksissa kuitenkin parempi harjoitella vähemmän
koirallisella alueella?

Siinähän sie luot turvaa pennulle että me mennään kaikista ohi ja jos joku koira ny yrittää tulla päälle häädät pois!jos välttelet niin tulee pennusta huonolla tuurilla vieläkin arempi,,ja ikinä ei sellaisia paikkoja ole missä ei joku koira jossain räyhäisi,eli väistämättä tulevat eteen vaikka välttelisit niitä pentu aikana

Tämä on ihan puhdasta mutua, mutta itsestäni tuntuu, että pienen pennun kanssa on ollut tähänasti kaikkein helpoin kohdata vaikeat ja pelottavat tilanteet (pentu tosin ei ole sieltä arimmasta päästä). Eli jotenkin tuo nyytti luotti/turvasi ihan täysillä heti alkuun, toisin kuin esim. 6kk liki pullossakasvaneet hoitolaiset joiden kanssa sai tehdä pitkään töitä vaikkei kellään ollut tietääkseni huonoja kokemuksia muista koirista. Jotenkin nyytti vaan haki mallia mun reaktioista ihan luonnostaan. Meillä pentu kammoili jossain välissä haukkuvia koiria eli kulki häntä koipien välissä ja oli ihan kuin lyötynä vieressä, mut kun aikansa joutui kuuntelemaan pitkin päivää niitä rähinöitä niin se meni sitten ohi. :)

Tintti: Ainiin jos pentu ei ole vielä jaloissa niin nythän sulla on hyvää aikaa vielä hioa sen aikuisen kanssa ohitukset paraatikuntoon. Hyvällä säkällä sulla on pennun tullessa mallikelpoinen esimerkki joka näyttää rauhallista mallia ohituksissa yms! :)

Alkaa päivät käydä vähiin että täytyy yötä päivää varmaan odotella vastaan tulevia koiria :D Kävin eilen lenkillä serkun kans ku sillä oli 6kk shar pei hoidos ni vilma käyttäyty kyl tosi hienosti,"ei vois vähempää kiinnostaa, riehu keskenäs":D Mutta ei vetäny ees hihnas ja autoista ei välittäny pätkääkään, mut ku se tekee sitä että vaikkei missää oiskaa mitää ni pistää karvat pystyyn ja on ku jossain ois joku uhka ni onko se pennulle hyvää esimerkkiä? :confused: Ja sit ku se ottaa viä sen että se alkaa sitä suojelee kumminki

Vaikea sanoa, riippuu kai mitä se loppupeleissä on. Onko koira sitten saanut millaisen lausunnon luonnetestistä..? Meillä koirat ovat välillä mörköilleet milloin mitäkin esim. roskiksia ja lumikökköjä yms mut en ole siihen kauheasti kiinnittänyt huomiota. Joskus käyty taputtamassa mörköä. Viimeksi kun oli kaksi koiraa talossa niin vanhempi uros kävi kusemassa mörköjen päälle jos nuorempi kammosi jotain.. :D

No toihan on kova ja ei se mua tarvi mihinkää, jos jotai sattuu ni se tekee ite mitä parhaaks näkee eikä multa kysy et pitäskö jotai tehä ja oon todennu ettei se ees luota muhun. Se on nii jästi! Ja jos tolle jotain "mörköä" käy näyttääs et ei oo mikää paha kato ny ni ei se muhun luota et tulis haistelee ees sitä kohtaa mihin taputan ja sit se ite totee että jaa, ei täs mitää kato mä hoidin homman :171:

Miten siihen pitää puuttua ku aikune koira ärähtää pennulle ja pentu huutaaa ku jalka ois irti ja juoksee omaan petiinsä ja jatkaa huutamista ku palosireeni? Vilma on meinaa pikkase äkäne tolle pennulle, se määrää sitä niin ettei se uskalla ees leikkiä ku tä tulee heti häntä pystys ja kaulakaarella paikalle. Jos mä annan vilman sitä jatkuvasti pöllyyttään ni eiks luotto pennun kas oo vähä koetuksella ku tuo ärisee eikä mami tuu pelastaan mua vaan seisoo vieres? ja sitte vilma on mulle ku mikäki voittaja :confused:

olet että voi voi,,,,,

Kauanko suurin piirtein menee että aikune koira hyväksyy pennun? Näyttäis siltä että vilma ei ikinä antais ton penskan repiä itteensä mistää kohtaa eikä leikit voi sujua ku lelusta tulee heti tappelu et tä on muuten mun painu sä p**seeseen. Rajat se kyllä opettaa muttei yhtään rakkautta koiramaisella tavalla

Meillä edellinen uros ei ikinä osoittanut hellyyttä pennulle. Halipusittelu vain ei ole kaikkien aikuisten juttu. Isoin myönnytys oli, että se sai olla osa laumaa joka myös suojeli sitä. Nukkua, leikkiä yksinään ja syödä herran jättämät jämät kupista. Ainiin ja juosta rinnalla metsässä. Tähän meni noin kuukausi muistaakseni, tosin pentu oli tullessaan jo 6-7kk sekin saattoi vaikuttaa. Ainakin pentu vaikutti tuohon osaan ihan tyytyväiseltä. :)

Mun korviin sun aikuinen koira käyttäytyy ihan loogisesti. Käsittääkseni viimeinen virhe mitä voit tehdä on mennä hyysäämään pentua jos aikuinen koira ojentaa sitä. Harvoin koirat tekevät sitä ilman syytä ja todennäköisemmin jos hyysäät pentua kun aikuinen kertoo sille pelisääntöjä saat aikuisen tulemaan vain kahta pahemmin sen päälle. Useimmilla pennuilla on tapana ylireagoi varmuuden vuoksi eli tuon kiljumisen tarkoituksena on kertoa, että uskoin ihan oikeasti enkä tee sitä enää koskaan jos olen oikein ymmärtänyt. Kauanko pentu sitten teillä on ollut..?

Kiitos, tuo helpotti :D Eilenhän tuo vasta tuli. Niinhän tuo sitä alkaiski komentaa kahta kauheemmin jos pentua liikaa hyysää ja toisen mielestä ei oo lauma järjestyksen ni pitäähän sitä sit ojentaa. Saaks pennun kans leikkiä aikuisen läsnäollessa?

Meillä olis pieni yöllinen ongelma nyt 11-viikkoisen pennun kanssa. Ongelma taitaa tässä kuulostaa aika yksinkertaiselta, mutta ei se siltä enää tunnu. Pentu on ollut meillä nyt kolmisen viikkoa ja koko sinä aikana kukaan meillä ei ole nukkunut öitä kuin pätkittäin. Tuo pentu aloittaa joka ikinen yö vinkumisen mouruamisen (lopulta läähättää hermostuksissaan ja metelöi), mikä toistuu ja toistuu läpi yön.

Ikinä ei olla annettu huomiota, kun pentu sitä tuolla tavalla vaatii, ja perushuomioimattomuus on ollut käytössä. Silti tuo ei vielä kolmen viikon jälkeenkään ole tajunnut lopettaa. Meillä on aikaisemminkin ollut kaksi pentua ja molemmat oppi melko nopeasti, ettei huutaminen auta. Pentu nukkuu yönsä jättihäkissä ja viime yönä hermot erittäin kireällä nakkasin häkkiä parilla tölkillä. Pentu hiljeni hetkeksi ja taas sama toistui, eli tuostakaan ei ole apua.. Mitä ihmettä tuon kanssa voisi tehdä? Alkaa tuntua aika epätoivoiselta.

Noi on tosi vaikeita oikeasti lähteä korjaamaan pitäis tietää miksi se tekee noin,,eli onko niin pehmyt pentu ettei kestä olla yksin,,eli miten se käyttäytyy muuten yksin ollessa?tai sitten häkki ahdistaa ja huutaa sen takia,,
mietin vain ku olet jo purkilla räväyttäny ja sekin auttoi hetkeksi niin nyt pitäis se syy tonkia jostain syvemmältä,,johtajuus juttu se ei noin pienen kanssa vielä ole

Voiko 13 viikkosella olla johtajuusongelma jos se rähisee ja puree kynsiä leikatessa?
Meinaan kaverin koira teki niin, ja sanoin että menkää kouluttajalle ja teillä on johtajuusongelma, oliko se tavallaan väärin sanottu kun ainakin ne järkytty kovasti. Ei ois pitäny sanoo mitään, mut sanoin kyl moneen kertaan että en voi käskee mitä tehdä, ja en tosiaankaan edes tiiä mitä sellaselle niittenkään pitäs tehä, kun se raivoo aivan täysillä.

Minkä rotuinen pentu on tai tiedätkö mitään sen vanhempien/sisarusten luonteista..? Tai onko sitä pentutestattu kasvattajalla ollessa..? Onnea kovasti ja toivottavasti syy löytyy pian niin pääsette nukkumaan. Kaverit joskus nukkuivat "vahtivuoroissa" kissan ekan kiiman takia eli yksi perheenjäsen istui kissan kanssa niin ettei se ala huutamaan ja muut nukkuivat sen aikaa.

Mä en varsinaisesti osaa vastata tuohon kysymykseen, mut itse olen ollut siinnä uskossa ettei johtajuusongelmia yleensä ole alle 5kk kakaroilla. Meillä kakru puri saksia ja käsiä aika pian.. Ekan kerran kai noin 10vk.. En itse kokenut sitä johtajuusongelmana tms, enempi meillä se oli "hauska" leikki/taistelu sen mielestä. Joskus myöhemmin väännettiin sitten ihan kunnolla muutamaan otteeseen kynsienleikkuusta eli koiruus vain ei halunnut vaan rimpuili sylistä pois tauotta eikä asettunut vaikka ärähti (ei tosin purrut). Tosin kasvattajalta kuulin myöhemmin, että kaksi muuta hieman päälle luovutusiän ollutta pentua olivat pistäneet niin pahasti kampoihin "raivoamalla" ettei kynsienleikkuusta tullut mitään (kaikki pennut on kyseisellä kasvattajalla totutettu käsittelyyn hyvin). Kun kasvattaja oli käydessään koittanut itse leikata kynsiä niin ei ollut ollut mitään ongelmaa eli pennut olivat asettuneet ärähdyksestä ja kai määrätietoisilla/tutuilla otteillakin oli vaikutuksensa.. Pointtina siis se, että eri ihmisillä on hieman eri mittarit "normaalille leikille" ja raivoamiselle.. Ja saattaahan teoriassa tuo raivoaminen olla vaikka pelkoakin jos ei ole yhtään tottunut käsittelyyn.. Tämä siis ihan heittona/arpana. Ehdota niille vaikka pentutestausta/käyntiä jossain näytillä. Varmaan kouluttaja näkee parhaiten mitä se kynsienleikkuu sekoilu on.. :)